Vanhuskin unelmoiLauantai 27.2.2016 klo 12.32 - Teija Krohns Ajaessani töihin, mietin unelmia. Mietin, kuinka itse olen elänyt koko elämäni niin, ettei mikään ole tullut helposti. Kaikki mitä olen saavuttanut, olen saavuttanut itse, tekemällä töitä unelmien eteen. Viime vuosina unelmia vain on tupsahdellut eteeni niin, etten uskaltanut niistä edes unelmoida. Unelmia, joihin en koskaan uskaltanut itseäni laskea päiväunissakaan mukaan. Ihmiset ovat aina unelmoineet. Mutta miten unelmat muuttuvat sukupolvien myötä? Millaisista asioista isovanhempamme ovat unelmoineet? Ovatko he unelmoineet etelän lomista, paksummista tilipusseista vai hienommasta autosta? Unelmoivatko he täydellisestä vartalosta, jonka saavuttaisi vain kuntosalilla huhkien? Vai mindfullnesista ja nykytrendin mukaisesta hidastamisesta? Voi olla, että he unelmoivat edellä mainituista. Ehkä he kuitenkin unelmoivat keväisin siitä, että syksyllä tulisi runsas sato. Ehkä he unelmoivat säästävänsä rahaa, jotta saisivat ostettua uuden mekkokankaan. Ehkä varakkaammilla oli erilaiset unelmat. Mietin, ovatko unelmat riippuvaisia koulutustaustasta tai varallisuudesta? Antaako raha mahdollisuuden unelmoida erilaisista asioista? Entä mistä unelmoi tehostetussa palveluasumisessa asuva vanhus? Poistaako muistisairaus kyvyn unelmointiin? Kun riittävästi pohdin asiaa, mielenkiintoni iäkkäiden unelmiin ja unelmointiin syveni. Ilokseni huomasin, että Metropolia Ammattikorkeakoulussa oli tartuttu aiheeseen erään projektin tiimoilta. Kuitenkaan kirjallisuutta ei aiheesta löydy. Kuten opiskelijat projektikuvauksessaan kertovat, muistisairaiden ryhmätuokioissa käytetään paljon muistelua metodina. Miksi ei voisi käyttää myös tulevaisuudesta puhumista ja unelmointia? Tai kysyä kotona asuvalta vanhukselta palvelutarpeen arvioinnissa, mistä sinä unelmoit? Onko sinulla tavoitteita tulevaisuudelle? Toki unelmat ovat myös hyvin henkilökohtaisia, mutta ihminen kokee osallisuutta omaan elämäänsä, kun saa kokea unelmia ja saa suunnitella tulevaa. (Alastalo, K. ym. 2013. Vanheneminen ja unelmat. Metropolia Ammattikorkeakoulu.) Unelmoidaan siis kaikki, vauvasta vaariin. Annetaan mahdollisuus myös iäkkäille unelmointiin ja autetaan heitä unelmoimaan. Tuskin kukaan unelmoi vakavista tai surullisista asioista, joten unelmathan tuovat pelkästään iloa elämään. |
|
|
17.4.2016 9.14
Iisa Turunen/Suomen Geronomiliitto ry
Kiitos kommentista Sirpa! Olet aivan oikeassa, että vanhustyön näkökulmaa tulisi kääntää enemmän unelmia kohti ja kannustaa ikääntyneitä unelmoimaan. Kevät tuo yleensä mukanaan myös unelmia, joten viedään ajatuksia unelmista mukanamme asiakkaiden pariin! :) |
Geronomin oma ammattiyhdistys.
Yhdessä olemme enemmän.
Tule mukaan kasvavaan joukkoomme!
Meille on tärkeää, että geronomin ainutlaatuinen vanhustyön
sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen tunnustetaan.
Olipa raikasta ja ilahduttavaa lukea ajatuksia unelmoinnista! Näkökulma ikääntyvien mahdollisuuksiin unelmointiin puhutteli. Vanhuksemme kääntyvät valitettavan usein itsessään sisäänpäin ikään kuin heillä ei olisi oikeutta kertoa unelmistaan, toivoa elämältä enempää? Unelmat antavat ihmiselle siivet, joilla ikääntyneiden usein jo hieman vajavaisten fyysisten voimavarojen rajoittaessa elämänkulkua, olisi mahdollista lähetä matkaan psyykkistä hyvinvointia tukevasti. Miksi emme geronomeina ja vanhustyönammattilaisina laajemmin osaa tai ymmärrä käyttää tätä aineetonta hyvinvoinnintukea hyödyksemme? Olemme ehkä itsekin unohtaneet unelmoinnin taidon, joten kevään valossa toivon, että me uskallamme antaa unelmillemme mahdollisuuden ja osaamme auttaa ikääntyviämme löytämään unelmoinninarkun avaimen sijainnin.