Koti vai asunto? Ikääntyneiden kokemuksia palvelutaloon muutostaMaanantai 1.6.2020 - Tanja Rönkä geronomiopiskelija, Metropolia AMK Sanaa koti on usein vaikea selittää täydellisesti auki. Kodin merkitys vaihtelee ihmisestä toiseen. Koti ei ole vain fyysinen paikka, vaikka toki monelle silläkin on väliä. Koti on kudelma sosiaalisia suhteita, esineitä ja paikkoja joihin muistot ovat kiinnittyneet, sekä ihmisen omaa historiaa ja tulevaisuuden odotuksia. (Vilkko 11-13 2010.) Mitä tapahtuu kodin tunteelle, kun ihminen muuttaa palvelutaloon ja voitaisiinko kotiutumista helpottaa jollakin keinoin? Geronomi opintojen opinnäytetyönämme tein parini kanssa tutkielman kodin merkityksestä ikääntyneille palvelutalossa asuville ihmisille. Opinnäytetyö toteutettiin erään kaupungin suurehkossa palvelutalossa. Vaikka otanta olikin pieni, haastatteluista syntyi runsaasti materiaalia, jonka avulla pääsimme syventymään aiheen pariin. Saadusta materiaalista ikään kuin sivutuotteena syntyi ajatus, kuinka itse muutosta voitaisiin helpottaa. Julkinen keskustelu ”Oletteko pannu merkille, että kun lehdet kirjoittaa jotain vanhainkodista ne tekee sen aina silloin kun semmonen on palanu poroks” Näin totesi Neil Hardwickin fiktiivinen hahmo Lempi Reinikainen 1983 luvulta. (Hämeenperästä kuuluu 2018) Vaikka nykyään palvelutaloista tiedetään jo laajemmin, ei mielikuva, ainakaan haastattelujemme perusteella, ollut vieläkään kovin positiivinen. Eräs haastateltava toi jopa esille yhteisön toiveen palvelutalo nimityksen vaihtamisesta senioritaloksi. Niin voimakas negatiivinen kaiku joidenkin asukkaiden mielestä palvelutalossa sanana oli. Kuitenkin nimitys palvelutalo kuvaa kyseistä paikkaa parhaiten, sillä henkilökunta on paikalla päivisin ja yöllä napinpainalluksen päässä. Senioritaloilla tarkoitetaan omistus- ja vuokra-asumista, joka on suunniteltu ikääntyneiden tarpeita ajatellen, mutta joissa ei kumminkaan löydy palveluita talon sisältä. (Mikä ero on senioritalolla, palvelutalolla ja hoivakodilla nd.) Epäkohtien esille nostaminen on tärkeä osa median tehtävää, mutta mielestäni myös toisenlainen uutisointi/tiedottaminen tulisi lisääntyä aiheen ympärillä. Lisäämällä neutraalia tai positiivista keskustelua ikääntyneelle tarjolla olevista vaihtoehdoista, saataisiin poistettua turhia pelkoja. Myös asukkaiden oma ääni tulisi kuulua paremmin, varsinkin kysymyksessä, miten päätös muutosta palvelutaloon syntyi ja mitä neuvoja olisi antaa muuttoa harkitsevalle. Tällä tavalla monelle voisi tulla aikaisemmin mieleen suunnitella omaa elämäänsä, eikä esimerkiksi palvelutalossa asumista tarvitsisi ”hävetä”. Henkilökunnan mahdollisuudet Palvelutaloon muuttava ihminen ei muuta henkilökunnan työpaikalle. Hän muuttaa uuteen kotiinsa ja tämä tulisi olla lähtökohtana niin tilojen suunnittelussa, henkilökunnan palkkaamisessa, kuin kouluttamisessakin. Kaiken tämän pohjana toimii talossa vallitseva asenneilmapiiri, sekä työkulttuuri. Suuresti ilmapiiriin ja mahdollisuuksiin työpaikalla kuin työpaikalla vaikuttaa esimies. Ei riitä, että palvelutalon seinältä löytyvät hienot arvot, ne tulee myös toteutua käytännössä. Esimerkillään ja tekemillään ratkaisuilla esimies näyttää mitä työpaikan arvot käytännössä tarkoittavat. Ilmapiirin lisäksi vaikuttavat resurssit myös suuresti työn tekemiseen ja sitä kautta asukkaiden koettuun elämän laatuun. (Räsänen 2018 126-127.) Esihenkilöllä on suuri vastuu taata työntekijöille olot, jotka eivät vain mahdollista vaan myös kannustavat henkilökuntaa toimimaan asiakaslähtöisesti. Vastuu on suuri kuitenkin myös jokaisella työntekijällä itsellään. Miten hän haluaa toteuttaa työtään? Onko hän työpaikalla vai toisen ihmisen kotona tekemässä työtä? Varsinkin uuden asukkaan kohdalla on kyettävä tunnistamaan tarpeet ja löytämään juuri hänelle sopivat palvelut. Palvelut, jotka tukevat asukkaan elämänlaatua ja mahdollistavat hänen omanäköisensä elämän (Räsänen 2010 19-20). Asukkaalle annetaan käyttöön palvelutalon henkilökunnan ammattitaito, jotta kotiutuminen ja elämän pitkäjänteinen suunnittelu onnistuvat asukkaan omilla ehdoilla ja hänen hyvinvointiaan tukien. Uuteen kotiin tutustuessa toinen voi kaivata apua arkisissa asioissa- miten pyykkitupa toimii? Miten lääkäriasiat hoituvat? Kun taas esimerkiksi juuri leskeksi jäänyt voi tarvita apua surunsa käsittelyssä. Näihin ja moniin muihin tarpeisiin tulisi henkilökunnan kyetä tarttumaan ja olemaan tukena, sen verran, kun asukas tukea tarvitsee. Uutta kotia voi tuskin kutsua kodiksi, jos siellä joutuu elämään koko ajan muiden aikataulujen ja sääntöjen mukaan. Muut asukkaat Muuttaessa ei ole kyse vain uudesta paikasta. Silloin tullaan samalla myös osaksi uutta muista asukkaista ja osittain myös henkilökunnasta koostuvasta, yhteisöä. Sosiaalinen verkosto voi toimia joko toimintakykyä edistävänä tai haittaavana tekijänä (Tiikkainen 2016: 287). Osalle haastatelluista palvelutaloon muutto oli saanut sysäyksen halusta päästäosaksi yhteisöä. Muutama oli tutustunut kyseiseen palvelutaloon siellä asuvien tuttaviensa kautta tai huomatessaan kuinka iloisia asukkaita palvelutalossa eli. Hyvin toimivan palvelutalon asukkaat ja omaiset ovat siis parasta mainosta palveluista ulkopuolisille. Kun löytää itselleen luontevan paikan yhteisössä alkaa uusi ympäristö tuntua enemmän kodilta. Toisaalta uusi yhteisöaiheutti toisille haastatelluille myös unettomia öitä. Pelkona oli joutua yhteisön ulkopuolelle tai juoruilun kohteeksi. Jotta myös sosiaalisesti varautuneemmat ihmiset pääsisivät osaksi yhteisöä ja siitä saatavia hyötyjä, voitaisiin kokeilla eräänlaista kummitoimintaa. Palvelutalossa jo asuva kummi voisi olla henkilökunnan kanssa varmistamassa uuden asukkaan taloon ja yhteisöön tutustuminen. Kummius tulisi olla aikaan sidonnaista ja henkilökunnan tukemaa toimintaa. Näin toiminta ei muodostuisi kenellekään rasitteeksi, mutta tukisi niin uutta naapuria, kuin henkilökuntaakin. Oma valmistautuminen Itselleni ehkä suurimmaksi yllätykseksi nousi haastatteluissa, kuinka pitkästä prosessista palvelutaloon muuttamisessa on oikeastaan kyse. Varsinkin tapauksessa, jossa päätös tulee muuttajalta itseltään. Haastattelujen perusteella onnistunut muutto vaatii useamman vuoden valmistautumisen. Ulkopuoliset voivat helpottaa valmisteluissa, mutta lopullinen päätös tulisi olla ihmisen omissa käsissä. Päätöksen jälkeen ihanne tilanteessa etsitään itselle mieluisin ratkaisu ja aloitetaan oman elämän inventointi. Monet haastatteluissa palvelutaloa kodikseen kutsuvat olivat päässeet vaikuttamaan siihen, minne muuttivat. Tuttu maisema ja kulkemisen helppous lisäävät niin viihtyvyyttä kuin itsenäisyyttäkin. Kun valmistautumisaika oli pitkä, ihminen pystyi inventoimaan omaa elämäänsä ja luomaan palvelutaloon kotinsa uudestaan. Matkaa kuvattiin niin henkisen kuin aineellisenkin valmistautumisen kautta. Nykyään painotuksena on kotona asumisen turvaaminen mahdollisimman pitkälle. Vaikka tavoite onkin kunnioitettava, tulisi silti miettiä asiaa laajemmin. Kyse tulisi olla enemmän toimintakyvyn ylläpitämisestä, kuin kotona asumisen ihannoinnista. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle, siksi meitä geronomeja koulutetaankin menemään yksilö, eikä palvelu edellä. |
Geronomin oma ammattiyhdistys.
Yhdessä olemme enemmän.
Tule mukaan kasvavaan joukkoomme!
Meille on tärkeää, että geronomin ainutlaatuinen vanhustyön
sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen tunnustetaan.