"...me emme ole lahoja vaan vitaalisia ja seksuaalisesti aktiivisia. Ja jokaisella on omanlaisensa seksielämä."

Tiistai 31.3.2020 klo 12:14 - Päivi Närhi, geronomiopiskelija, Metropolia AMK

Metropolian ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat Linda Laakso ja Päivi Närhi huomasivat opiskelujensa aikana, että ikääntyvän naisen seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä keskustellaan niukasti sekä aihetta pidetään edelleen jonkinlaisena tabuna. Tästä syntyi ajatus lähteä selvittämään kotona asuvien, yli 60-vuotiaiden naisten omia ajatuksia seksuaalisuudestaan ja seksuaaliterveydestään sekä heidän tarpeestaan saada tietoa edellä mainituista asioista. Lisäksi selvitettiin, missä he haluavat seksuaaliterveydestään ja seksuaalisuudestaan keskustella.

Opinnäytetyön aineistonkeruumenetelmänä käytettiin valtakunnallista verkkokyselyä. Opinnäyteyötä ja opasta tehdessä konsultoitiin yli 60-vuotiata kotona asuvia naisia ja hyvinvointialojen ammattilaisia sekä perehdyttiin laajasti alan tutkimuksiin ja tietokirjallisuuteen. Opinnäytetyön pohjalta luotiin helposti lähestyttävä opaslehtinen MONINAINEN – oma keho ja seksuaalisuus voimavarana ikääntyvillä naisilla.

”Ympäristön asenteet vanhoihin naisiin väheksyviä...”

Kopomaa toteaa kirjassaan Radikaali vanhuus, että ikääntyvän naisen seksuaalisuus voidaan kokea ahdistavana ja irvokkaana. Näin ollen maailma voi olla melko suvaitsematon ikääntyvälle naiselle ja seksuaalisuuden esiin tuomista pidetään jopa arveluttavana. (Kopomaa 2014: 69.) Kivelä (2012) jatkaa, että yhteiskunnan ja yhteisöjen sallimattomuus sekä oma tiedon puute voivat vaikuttaa kielteisesti omaan kokemukseen omasta seksuaalisuudesta sekä vähentää seksuaalista kanssakäymistä (Kivelä 2012: 71).

Opinnäytetyön kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että ikääntyvien naisten seksuaalisuudesta olisi hyvä keskustella julkisesti, koska siihen liittyy liikaa ennakkoluuloja. ”Yleistä keskustelua on hyvä lisätä, se tuo sallivaa ilmapiiriä ja poistaa tabuja.”

Seksuaaliterveyteen ja seksuaaliseen hyvinvointiin liittyvän tiedon saaminen ovat jokaisen ihmisen seksuaalioikeuksia

Opinnäytetyön kyselyyn vastaajat pitivät seksuaalisuutta ja seksuaaliterveyden käsittelyä terveydenhuollon vastuulla olevana asiana. Moni vastaajista oli sitä mieltä, että seksuaalisuudesta keskusteltaessa tai siitä kysyttäessä olisi hyvä, jos aloite tulisi terveydenhuollon työntekijöiltä, koska ikääntyvän kynnys ottaa asia itse puheeksi voi olla korkea.

Onnistunut seksuaalineuvontatilanne saa asiakkaan tuntemaan olevansa turvallisessa ympäristössä ja tulleensa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Tämä vaatii työntekijältä herkkyyttä, taitoa lukea nonverbaalista viestintää sekä ammattitaitoista ja asiallista kohtaamista. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 72.)

Tämän vuoksi hyvinvointialojenopinnoissa tulisi ikääntyvien seksuaalisuutta tarkastella kattavammin, sillä mitä luultavammin opiskelijat tulevat tulevassa työssään keskustelemaan seksuaalisuudesta ikääntyneiden kanssa sekä tarkastelemaan omia arvojaan ja käsityksiään aiheesta. Seksologian opinnot helpottaisivat seksuaalisuuden kohtaamista hoitotyössä ja puheeksi ottoa työkentällä (Ahtola ym. 2019: 106).

Opinnäytetyöstä oppaaksi työelämälle ja kohderyhmälle

Opas tehtiin opinnäytetyön aineiston pohjalta. Opinnäytetyön tuotoksena syntyneessä oppaassa tuodaan esiin ikääntyvä nainen seksuaalisena olentona. Seksuaalisuutta käsitellään ihmisen kokonaisterveyteen liittyvänä asiana. Oman kehon arvostaminen, vahva itsetunto ja hyvä seksuaaliterveys lisäävät kokonaishyvinvointia sekä edistävät terveyttä.

Opinnäytetyö ja opas: https://www.theseus.fi/handle/10024/333976

Hyvä seksuaaliterveys edellyttää hyvää itsetuntoa sekä kunnioittavaa ja positiivista asennetta seksuaalisuuteen. Jotta hyvä seksuaaliterveys voidaan saavuttaa ja sitä voidaan ylläpitää, on kaikkien henkilöiden seksuaalioikeuksia kunnioitettava ja suojeltava. (Vesterinen 2017: 113.)

Naisten seksuaalisuus ei häviä iän karttuessa, vaan kohtuullisen hyvän terveydentilan omaavalla henkilöllä voi olla tyydyttävä ja antoisa seksuaalielämä. Toisin sanoen seksuaaliterveydenhuolto tulisi ymmärtää osaksi ikääntyneen kokonaisvaltaista hoitoa. (Näslindh-Ylispangar 2012: 75–76.)

Kyselyyn vastaajat korostivat, ettei seksuaalisuus mihinkään iän myötä katoa. ”senioreillakin on tunteet, halut ja himot, ei se lopu johonkin ikään…”

Käpyrinne ry; Iloa arkeen pysäkkitoiminta on ollut vahvasti mukana oppaan jakelussa ja siihen liittyvissä informatiivisissa keskustelutilaisuuksissa.

Lähteet:

Ahtola, Anni & Forsström, Tiia & Paalanen, Tommi 2019. Sexpon seksuaalipoliittinen ohjelma. Nautinnon aika. Helsinki: Into.

Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Ammatillisia kohtaamisia sosiaali- ja hoitotyössä. Helsinki: Kirjapaja.

Kivelä, Sirkka-Liisa 2012. Hyviä vuosia. Arvokas ja turvallinen ikääntyminen. Helsinki: Kirjapaja.

Kopomaa, Timo 2014. Radikaali vanhuus. Helsinki: Diakonia- ammattikorkeakoulu.

Laakso, Linda & Närhi, Päivi 2020. ”Ikääntyviä naisia pidetään joko täysin aseksuaaleina tai sitten, ainakin vitsimielessä, jonain himokkaina puumina”: Ikääntyneiden naisten ajatuksia seksuaalisuudesta. Opinnäytetyö. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Näslindh-Ylispangar, Anita 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen. Helsinki: Edita.

Vesterinen, Ervo. 2017. Naisen ruumiin historia. Helsinki: Into. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asenteet, iloa arkeen pysäkkitoiminta, ikääntyvä nainen, Käpyrinne ry, moninainen, seksuaalisuus, seksuaalioikeudet, seksuaaliterveys

"Sä kuulut päivään jokaiseen" - valalla vannottua rakkautta vai uhrautumista?

Keskiviikko 15.5.2019 klo 8:53 - Geronomit, Metropolia AMK

Antti Hakama, Erjastiina Heikkinen, Eevastiina Juojärvi              

Geronomi ikääntyvän toimintaympäristön kehittäjänä

Iltalehden artikkelissa 31.1.2019 ja Yle ohjelmassa Valon ja varjon tango 1.2.2019 viihdetaiteilija Eino Grön kertoi yksinäisistä hetkistään pitkäaikaisen puolisonsa jouduttua hoitokotiin. Puoliso on elossa, mutta ei läsnä olevana jakamassa yhteistä arkea. Kuinka rakkauden ja kumppanuuden käy toisen puolison sairastuessa muistisairauteen? 

Tilanne on tuttu yhä useammalle ikääntyvälle pariskunnalle muistisairauksien lisääntyessä. Puoliso joutuu kohtamaan sairauden tuomat muutokset kumppanissaan ja pohtimaan, miten jatkaa omaa elämäänsä eteenpäin. Suhtautumiseen vaikuttaa varmasti se, millaiseksi kokee suhteen puolisoonsa muuttuvan ja miten voi toteuttaa omia tarpeitaan suhteessa.

Rakkaus, läheisyys ja seksi ovat elämän aromisuola myös ikääntyvälle. Nykyisin ikäihmiset pysyvät seksuaalisesti aktiivisina aiempaa pidempään ja sen vaalimisen tärkeys korostuu myöhemmälläkin iällä. On totta, että vanhenemismuutokset ja sairaudet aiheuttavat fysiologisia ja psykologisia haasteita seksuaalisuuden toteuttamiselle. Tällaisia ovat esimerkiksi erektiovaikeudet, seksuaalisen kiinnostuksen lopahtaminen tai oman epävarmuuden lisääntyminen. (Kontula 2013: 351–352, 358.)

Seksi, parisuhde ja sairastuminen

Seksuaalisuus ja mahdollisuus läheisyyteen ovat tärkeä osa keskinäisen suhteen rakentamista. Sairastumiseen liitetään helposti ajatus intiimin läheisyyden häviämisestä, mutta israelilaisessa tutkimuksessa puolisoiden välinen rakkaus näyttäytyi moninaisena ilmiönä. Monet tutkittavista kuvasivat uudenlaisen intiimiyden ja vapaamman tunneilmaisun löytymistä. Rakkaus saattoi muuttua romanttisesta tunteesta myötätunnon sävyttämäksi. Ihmiset ja suhteet ovat erilaisia, patenttiratkaisujen sijaan yksilöllinen kokemus ratkaisee. (Shavit, Ben-Ze'ev & Doron 2019: 488, 501–511.)

Muistisairaus muuttaa puolisoiden välistä suhdetta ja mahdollisuuksia oman sukupuoli-identiteetin kokemiseen. Intiimin kanssakäymisen säilyttämisessä naiset ja miehet eroavat toisistaan. Miehillä seksuaalinen kanssakäyminen sairastuneen kumppanin kanssa säilyi vielä pitkään, kun taas naisten rooli muuttui jo varhaisessa vaiheessa hoivaavaksi. Miehillä seksuaalista kanssakäymistä rajaaviksi tekijöiksi nousivat etupäässä fyysiset tekijät, naiset kuvasivat esteeksi persoonallisuuden muutoksen ja sen vaikutuksen emotionaaliseen ja älylliseen osallistumiseen. (Hayes, Boylstein & Zimmerman 2009: 48–59.)

Oikeus läheisyyteen?

Tiina Saastamoisen (2013) pro gradu -tutkimuksessaan haastattelemat omaishoitajat piirsivät muistisairauden koskettamasta elämästä yksinäisyyden, menetyksen, pelkojen, syyllisyyden ja kateuden leimaaman kuvan. Avioliittoon liittyvä velvollisuus kuitenkin sitoi suhteeseen. Parisuhdeterapeutti Sanna Aavaluoma (2014) kehottaa pohtimaan, kokeeko suhteen puolisoon edelleen parisuhteena. Koska sairaus koskettaa lähipiiriä henkilökohtaisesti vaikeuttaen tilanteeseen suhtautumista, puolison voi olla helpompaa hakea ymmärrystä ja tukea oman tilanteen ulkopuolella olevalta.

Jouhtisen ja Saarisen (2013) opinnäytetyössä lähestyttiin teemahaastattelulla muistisairautta sairastavien omaa kokemusta seksuaalisuudesta. Seksuaalisuuden kokemus ei eronnut terveistä – tarve tuntea itsensä mieheksi tai naiseksi, tulla hyväksytyksi sekä saada läheisyyttä säilyy sairastuessakin, vaikka seksuaalinen itsevarmuus, omien halujen ilmaiseminen ja puolison kiinnostus vähenevät. Haastatteluista nousi esiin neljä erilaista ratkaisua: tilanteeseen tyytyminen, nuoruuden kokemuksilla ylpeileminen, häpeän tunteminen ja kaipauksen kokeminen.

Miten hyvin seksuaalista identiteettiä ylläpitävät ja vahvistavat tekijät tulevat tunnistetuksi tämän päivän hoitokäytännöissä? Aiheesta käytyä nettikeskustelua leimaa toisaalta suvaitseva ja lempeä ymmärrys, toisaalta huoli hyväksi käytön kohteeksi joutumisesta tai ajatus seksuaalisuudesta käytösoireena (www.hoitajat.net). Parisuhde on keskeinen osa ihmisen sosiaalista toimintaympäristöä. Mahdollisuus kokea mielihyvää, mahdollisuus osoittaa tunteitaan ja tulla kohdatuksi on ihmisenä olemisen perustaa. Ei tunnu oikealta, jos tätä perustarvetta leimaa häpeän tunne.

Ikääntyneiden seksuaalisuus on murroksessa, sillä nyt ikääntyvät suuret ikäluokat kokivat nuoruudessaan seksuaalisen arvomaailman vapautumisen 1960- ja 70-luvuilla. He pystyvät siis ilmaisemaan seksuaalisuuttaan lähtökohtaisesti paremmin, kuin edeltävät sukupolvet. Monet seksuaalisuutta rajoittavat asenteet ovat väistymässä ja aktiivinen seksielämä nähdään hyödyllisenä: sen on todettu vähentävän ikääntyvän sairastumisriskiä, rentouttavan ja vähentävän stressiä. (Kontula 2013: 352–353.)

Ikääntyvien parisuhteet voivat nykytietämyksen mukaan hyvin, kolme neljästä arvioi parisuhteensa vähintään melko onnelliseksi. Tosin uskottomuus on lisääntynyt 2000-luvulla. Tämä koskee lähinnä miehiä, joista uskottomia nykyiselle kumppanilleen oli ollut 34 %, kun naisista vain joka kahdeskymmenes oli pettänyt nykyisessä suhteessaan. Parisuhteen ulkopuolella eläminen puolestaan näyttäisi koskettavan etenkin eläkeikäisiä naisia. Tämä selittyy miesten keskimääräistä lyhyemmällä eliniällä: 70- vuotiaista miehistä joka neljäs on kuollut, mutta naisista vain joka kymmenes. Miesten markkinat siis! (Kontula 2013: 353–357.)

"Loppuelämäni ensimmäinen päivä"

Niin, palataanpa alkuun eli tuleeko siis kulkea rinnalla myötä- ja vastamäessä? Vahvoja tunteita herättävä aihe on puhuttanut vuosi toisensa perään lehtien ja netin mielipidekirjoituksissa. Netin mielipidekeskusteluissa molemmat näkökulmat saavat puoltajansa: niin uskollisuus kuolemaan saakka, kuin ero sairastuneesta puolisosta (www.suomi24.fi; www.kaleva.fi). Puolisoiden välistä suhdetta ohjaavat pitkän yhteisen elämän aikana rakennetut tunteet ja vastavuoroiset velvollisuudet, jotka saattavat kantaa rakkauden hiipuessakin (Merta 2012). Ilta-Sanomissa haastateltu psykoterapeutti Tarja Santalahti puolestaan nostaa esiin terveen puolison oikeuden olla terve (Karttunen 2016).

Jokaisen on ajateltava asia kohdallaan ja voisikin olla viisautta tehdä hoitotestamentin lisäksi parisuhdetestamentti! Herättäisikö Eino ja Marjatta Grönin tilanne vähemmän kohua, jos tällainen sopimus olisi tehty? Ainakin avoimuus voisi helpottaa tunteiden käsittelyä vaikeassa tilanteessa. Vaikka Eino Grön kertoo löytäneensä Seiskan artikkelissa (Nieminen 2019) elämäänsä uuden ystävän, hän on haastatteluissa todennut, että suhde puolisoon säilyy. "Tilanne on vakaa ja normaali. Olen naimisissa. Velvollisuuteni on seistä Marjatan tukena, eikä minulla ole tarvetta suunnitella mitään muuta. Ei suhteemme ole mihinkään hiipunut, vaikka Marjatan lähimuisti ei toimikaan. Kyllä hän minut edelleen tuntee ja tunnistaa, mikä on hienoa."

Kuva. https://www.flickr.com/photos/eugeniowilman/4078415662/sizes/l/

Lähteet

Aavaluoma, Sanna 2014. Muistisairaus parisuhteessa. Slideshare-kooste. Suomen psykologinen instituutti. Muistisairaanhoito 2014. Wanha Satama 28.10.2014. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Hayes, Jeanne, Boylstein, Craig & Zimmerman, Mary K. Living and loving with dementia: Negotiating spousal and caregiver identity through narrative. Journal of Aging Studies 23 (2009): 48–59.

Jouhtinen, Saara & Saarinen, Mervi 2013. Seksuaalisuus muistisairaan kokemana. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Vanhustyön koulutusohjelma, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Seinäjoki.

Karttunen, Anu 2016. Alzheimer-potilaan puoliso kertoo HS:ssa: Olen alkanut elää omaa elämääni, hankin naisystävän 26.10.2016 ja Saako muistisairaan puoliso ottaa uuden kumppanin? Psykoterapeutti: "Harva sanoo, että ei" 27.10.2016. Ilta-Sanomat. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Kontula, Osmo 2013. Seksuaalisuus. Teoksessa Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim.

Lehtikanto, Katariina 2019. Iltalehti. Eino Grön tänään 80 vuotta! Papin esimerkki rohkaisi jatkamaan elämäänsä vaimon muistisairaudesta huolimatta: "Olen löytänyt saman henkisen ihmisen". Julkaistu 31.1.2019. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Merta, Anne 2012. Ikääntyneiden seksuaalisuus – Seksivätkö vanhatkin. Luentokooste, Turun ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Nieminen, Juhamatti 2019. Näin Eino Grön kommentoi mahdollista uutta suhdetta eläkeläisrouvaan - muistisairas vaimo hoitokodissa. 7.1.2019. Saatavana osoitteessa: . Luettu 28.2.2019.

Saastamoinen, Tiina 2013. Niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä, aina kuolemaan asti – Puolisoiden antamia merkityksiä muistisairauden vaikutuksille parisuhteessa ja arjessa. Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteen laitos, Jyväskylä.

Shavit, Orit, Ben-Ze’ev, Aaron & Doron, Israel 2019. Love between couples living with Alzheimer’s disease: narratives of spouse care-givers. Ageing & Society 39, 2019: 488–517. Cambridge University Press. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Valon ja varjon tango. Henkilökuva Eino Grönistä. Ohjaus Matti Lötjönen. Tuottaja Oiva Petteri. Esitetty Yle Teema & Fem:ssä 1.2.2019.

www.hoitajat.net. Dementiapotilaiden välinen seksi. Hoitajat.net -verkkosivut. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

www.kaleva.fi. Puoliso hoitokotiin, uusi tilalle? Kaleva/juttutupa -verkkosivut 18.4.2016. Saatavana osoitteessa: . Luettu 1.3.2019.

www.suomi24.fi. Kuinka tapahtuu ero dementiaa sairastavasta henkilöstä? Suomi24 -verkkosivut 27.9.2011. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.2.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yksinäisyys, seksuaalisuus, omaishoitajuus, parisuhde, muistisairaus, ikääntyminen, asenteet