Miksi palvelutalossa koetaan yksinäisyyttä?

Tiistai 26.5.2020 klo 12.39 - Tanja Rönkä keväällä 2020 valmistuva vanhustyön (AMK)- opiskelija

Yksin yhteisössä

Palveluasumisessa asukkaat eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, vaan henkilökunta on paikalla vain päiväsaikaan. Teoriassa tämä tarjoaa hyvän ympäristön jokaiselle ikääntyneelle toimia. Ympärillä on suurin piirtein saman ikäisiä ja samassa elämän tilanteessa olevia yhteisön jäseniä. Palvelutalossa on tarjolla yhteistä toimintaa mutta myös tiloja asukkaiden omaehtoiseen kokoontumiseen. Jokaisen toimintakyky tulisi riittää osallistumiseen sekä sen määrittelyyn, kuinka paljon haluaa osallistua. Kuitenkin myös palvelutaloissa koetaan yksinäisyyttä.

Yksinäisyys

Yksinäisyys sinänsä ei ole ikäsidonnaista. Sitä esiintyy niin ikääntyneillä kuin nuorillakin. Jokainen kokee jossain elämänsä vaiheessa olevansa yksinäinen silti, siitä on vaikea puhua. (Eroon yksinäisyydestä nd.) Asiat, jotka liitetään yksinäisyyteen ovat usein osa ikääntyneen arkea. Vaikka moni ikääntynyt sietää yksinäisyyttä nuorempiaan paremmin, on kyseessä kuitenkin todellinen ongelma, (Yksinäisyys ja mielen hyvinvointi nd.) joka voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia.

Kokemus yksinäisyydestä on hyvin henkilökohtainen ja vaikeasti määriteltävä. Yksinäisyyden tunteen syntymiseen voi olla niin yksilöön kuin ympäristöönkin liittyviä tekijöitä. (Tiikkainen 2016 288). Tunne yksinäisyydestä voi syntyä, jos läheinen ihmissuhde katkeaa, oma toimintakyky heikkenee tai oma elämätilanne muuten muuttuu. Pelkkä toisten ihmisten fyysinen läheisyys ei poista yksinäisyyttä, vaan myös suhteiden laatu on tärkeä. (Yksinäisyys ja mielen hyvinvointi nd.) Toiseen ihmiseen on kyettävä luomaan luottamuksellinen suhde ja tunne saman arvoisuudesta, sekä ns. samalla aaltopituudella olemisesta.

Onko ihmissuhteiden luominen vain asenne kysymys?

Niiden mielestä, jotka ovat sopeutuneet uuteen palvelutaloyhteisöön ilman ongelmia, asenne on ratkaisevin tekijä. On hyväksyttävä muut jäsenet juuri sellaisena kuin he ovat. Nurkkaan ei saa jäädä nyhräämään, vaan on itse lähdettävä liikkeelle. Aina on hyvä tervehtiä toisia ja jäädä juttelemaan, jos vain suinkin mahdollista. Ihmisiä, jotka eivät tervehdi tai tule mukaan tapahtumiin, pidetään töykeinä ja heitä aletaan ehkä jopa vieroksumaan. Välttämättä sosiaalisemmat ihmiset eivät ymmärrä sitä, millaisia esteistä toisten ihmisten tutustumiseen liittyy.

Toiset ovat jo lähtöjään sosiaalisesti taitavampia kuin toiset. Toisaalta juuri toisten ihmisten antama palaute, joko vahvistaa tai heikentää sosiaalisia taitoja. Ihmisen on kyettävä lukemaan, millaisia odotuksia häneen kohdistetaan, sekä millaisia normeja ja arvoja yhteisössä noudatetaan. Luodakseen hyviä ihmissuhteita on kyettävä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Koulutus, sekä sosiaalinen asema auttavat suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä (Tiikkainen 2016: 284-285). Toisaalta juuri koulutus ja tietynlainen sosiaalinen ympäristö voi myös toimia muurina, kun vanha sosiaalinen piiri vaihtuu usein radikaalistikin palvelutaloon muuton jälkeen. Enää ei tunne, että löytäisi ihmistä, jonka kanssa voisi keskustella syvällisesti itselleen tärkeistä asioista.

Yksinäinen vai yksin

Sosiaalisten taitojen lisäksi myös temperamenttimme voi vaikuttaa kanssakäymiseen toisten kanssa. Aina yksin oleva ihminen ei ole yksinäinen. Toiset ovat yksin myös omasta tahdostaan. Yhteisössä tämä voi herättää kummastusta. Vaikka jokainen kaipaa aina silloin tällöin toisten ihmisten seuraa, on tarve toisilla suurempi kuin toisilla. Jotkut meistä tarvitsevat omaa aikaa ja saavat voimaa omassa rauhassa olemisesta. (Tiikkainen 2016: 284-285). Uusi tiivis yhteisö voi introvertimmille ihmisille tuntua aluksi pelottavalta. Silloin on erityisen tärkeää, että raja yleisen ja yksityisen tilan välillä on selkeä ja sen saa itse määritellä.

Yksilöllisyys yhteisössä

Vastentahtoinen yksinäisyys on vaarallista terveydellemme. Siinä missä pakollinen yksinolo saa kehossamme stressihormonit liikkeelle, tunne yhteisöllisyydestä lisää hyvää oloa tuovien hormonien eritystä. (Vähäsarja 2019.) Oman sosiaalisen roolin löytäminen kohottaa itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin (Tiikkainen 2016: 290). Toisaalta jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa, ja toiset kaipaavat sitä toisia enemmän (Laukkanen 2018). Kaikki me olemme jo lähtökohtaisesti erilaisia, mutta myös eletty elämämme muuttaa meitä. Siksi onkin niin tärkeää tutustua jokaiseen palvelutalon asukkaaseen yksilönä, eikä ikään- tai sairauteen liittyvän lokeroinnin kautta. Jos uuteen ympäristöön ja ihmisiin saa tutustua omaan tahtiin ja tarvittaessa avustettuna, voi uuden kodin myötä tulla myös uusi omannäköinen elämä.

Lähteet:

Eroon yksinäisyydestä nd. Mielenterveyden keskusliitto. Saatavana sähköisesti osoitteesta: < https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/yksinaisyys/Z>.

Laukkanen Emmi 2018. Kodinkuvalehti/ Voi hyvin/ psykologia. Saatavana sähköisenä ositteesta: < https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/psykologi-kehottaa-ottamaan-omaa-aikaakolme-asiaa-jotka-jokaisen>

Tiikkainen Pirjo 2016. Sosiaalinen toimintakyky. Teoksesta Gerontologia. Heikkinen Eino – Jyrkämä Jyrki – Rantanen Taina (toim.) Duodecim: Helsinki.

Vähäsarja Sari 2019. Yle.fi. Saatavana sähköisesti ositteesta: < https://yle.fi/uutiset/3-10729799>.

Yksinäisyys ja mielenhyvinvointi n.d. Terveyskylä.fi. Saatavana sähköisesti osoitteesta: < https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-jaoppaat/oppaat/tietoa_ikaihmisten_mielenterveydesta/mielen_hyvinvointi/Pages/%C3%BDksinaisyys_ja_m ielen_hyvinvointi.aspx#merkityksettomat_ihmissuhteet>.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yksinäisyys yhteisössä, palveluasuminen, hoiva-asuminen, yksilöllisyys