Retkellä

Torstai 22.8.2019 - Eija Bentaboula


68669575_1385196181634471_6407835938545729536_n.jpgkepa2.jpgKävimme pienellä porukalla katselemassa kotieläintilan elämää hiljattain. Ulkoilun merkityksestä ikäihmiselle on puhuttu ja kirjoitettu paljon, muttei sitä voi liikaa korostaa, tämäkin reissu sen todistaa. Eläinten kuntouttava ja terapeuttinen vaikutus on myös tutkitusti todistettu asia. Elämä palveluasumisessa ja ryhmäkodeissakin on pitkälti aikataulutettua, vaikka henkilökohtaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin pyritäänkin vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Siksi arjesta irtautuminen esimerkiksi retkien muodossa on tärkeää myös ryhmäkodin muistisairaalle mummolle.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikissa palvelutaloissa ja vastaavissa tulisi asua myös eläimiä tai ainakin olla mahdollisuus säännöllisiin kontakteihin eläinten kanssa. Monissa paikoissa onneksi näin jo onkin, ryhmäkodeissa asuu kissoja ja Karva-kaverit vierailevat tapaamassa asukkaita. Eläimiin suhtaudutaan myös osittain varauksellisesti ja sitä perustellaan allergioilla ja työmäärän lisääntymisellä. Ei eläimiä tarvitsekaan olla kaikissa yksiköissä mutta väitän, että joka talosta löytyy eläinrakkaita työntekijöitä ja asukkaita, joiden innostamana toisetkin voisivat saada osansa mieltä ja kehoa virkistävästä eläinenergiasta!

68915150_2341828239400786_6802133529959333888_n.jpgvuohi2.jpgKotieläintilalla vieraillessamme koimme monia muistoja ja tunteita herättäviä hetkiä. Pysähdyimme katselemaan ja ihmettelemään vuohta, joka kurkotteli aidan yli ja nuuhki kättä. Raikkaassa ulkoilmassa liikkuminen ja eläimen kosketus yhdessä toivat mieleen asioita aina lapsuudesta saakka ja kun vanhuksen silmiin syttyi loiste hänen silittäessään eläimen lämmintä selkää, oli tilanne herkistävä myös allekirjoittaneelle. Erityisesti tästä retkestä jäi kytemään kipinä siitä, että luonto- ja eläinkokemusten tulisi olla entistä suuremmassa määrin jokaisen saavutettavissa ikään, kognition tasoon tai toimintakykyyn katsomatta ja jäänkin pohtimaan, miten voin tätä omassa työssäni mahdollisesti edistää.

Kokemuksellisen tositarinan kirjoittaja Eija Bentaboula on geronomi ja työskentelee sosiaaliohjaajana Syystien monipuolisessa palvelukeskuksessa, vastuualueena palveluasuminen ja kaksi ryhmäkotia. Taustalla kymmenisen vuotta lähihoitajana vanhustyössä. Eläinten ja erilaisuuden ystävä.

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini