Uusi hallitus esittäytyy aurinkoisin terveisin

Perjantai 29.3.2019


Tiina Toikka, hallituksen puheenjohtaja

Olen vanhustyön sekatyöläinen, joka suuntaa aina sinne, minne tuulet milloinkin vievät. Niin pääkaupunkiseutu, kuin maakunnat ovat minulle tuttuja. Geronomin juureni ovat kuitenkin tiukasti Seinäjoen avaruudessa ja kannan aina ylpeydellä ja suurella rakkaudella sydämessäni meidän kaikkien geronomien kantaäidin Aila Vallejo Medinan oppeja.

Tällä hetkellä leppeät geronomituulet ovat viemässä minua jälleen kohti uutta ja mielenkiintoista. Lähes vuosikymmen kestänyt kunnallinen urani vaihtuu järjestötyöhön, kun aloittelen työtäni Suomen Muistiasiantuntijat ry:n Alva-toiminnan suunnittelijana. Suomen Geronomiliiton hallituksessa minulla starttasi toinen vuosi ja ensimmäinen vuosi puheenjohtajana. Lisäksi opintoni Metropolian vanhustyön YAMK -tutkinnossa jatkuvat vielä tämän vuoden. Isona minusta tulee siis geronomi isolla Y:llä!

Työn ja opintojen vastapainona rentoudun neulepuikot ja aivan liian kallista lankaa käsissä. Mutta mikään ei voita puikkojen hentoista kilinää ja pehmeän merinovillan juoksua sormissa. Minusta tuleekin vanhana se keinutuolissa kiikutteleva, sukkaa kutova mummo, joka pitää koko lähitienoon lasten varpaat lämpöisinä.

Jenni Karne, hallituksen sihteeri

Tulen Pirkanmaalta Vesilahden maalaismaisemista. Olen valmistunut lähihoitajaksi vuonna 2002 ja siitä asti työskennellyt vanhuspalveluissa, pääasiallisesti kotihoidossa. 2013 valmistuin Metropolia Ammattikorkeakoulusta Geronomiksi. Geronomiliiton hallitukseen tulin valituksi 2017.

Itselläni on neljä kissaa, jotka ovat tärkeä osa elämääni. Haluaisinkin nauttia vanhuuden päiväni omassa kodissa asuen mahdollisimman pitkään kissalaumani kanssa. Kun en enää kotona pärjää haluan muuttaa perhekotiin maalaismaisemiin, jossa on eläimiä. Muistiliittoa lainaten " Jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään".

Minna Kataja-Rahko

Olen Helsinkiläistynyt, kuitenkin aina etelä-pohjalainen, kahden teinipojan äiti. Olen valmistunut geronomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2013. Töitä olen ikäihmisten parissa tehnyt opiskeluajoista lähtien ja Helsingin kaupungin leipiin astuin kesällä 2013. Tällä hetkellä olen työvapaalla Helsingin kaupungin toimesta ja työskentelen Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ssä omaistoiminnan kehittäjänä. Vastuualueenani yhdistyksessä minulla ovat vapaaehtois- ja vertaistoiminnankoordinointi sekä omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutukset.

Haluaisin viettää lempeän ja rakkaudentäyteisen vanhuuden. Toivoisin, että saisin kokea asioita ja nauttia elämästä yhdessä rakkaitteni kanssa. Uskon, että minustakin tulee viisas vanhus ja pystyn elämänkokemustani hyödyntämällä olemaan monessa mukana, auttamaan läheisiäni ja kulkemaan heidän rinnallaan pitkin mutkikkaita elämänpolkuja.

Omannäköinen vanhuus on jokaisen oikeus.

 

Katri Kulmala

Monenlaisten elämän polkujen kautta maalta isolle kirkolle kulkeutunut geronomi ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, joka päivä matkalla kohti uusia seikkailuja. Vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja kehittäminen on ollut osa työtäni vuodesta 2011, ensin vanhustyössä ja nykyisin seurakunnassa. Elän elämäni parasta aikaa 5-sukupolven keskimmäisenä linkkinä ja eri elämänvaiheissa eläviä lähimmäisiäni seuratessani olen kiitollinen, että elämä jatkuu omien lasteni ja lastenlasteni myötä ja että ikääntyvät vanhempani ja isoäitini ovat vielä läsnä elämässäni.

On mahtavaa oppia koko ajan uusia asioita ja olla mukana ratkomassa monenlaisia haasteita. Odotan aikaa, jolloin lapsenlapset hyppäävät bussiin ja matkaavat stadiin mummin luo. Toivon, että haluni itseni kehittää säilyy ja erilaiset mielenkiintoiset aiheet innostavat vielä vanhanakin. Uskon elämän mittaisen oppimisen mahdollisuuksiin ja haluaisin harrastaa lapsuudessa alkanutta ratsastusharrastustani vielä yli kasikymppisenäkin.

Eteenpäin vie elämän nälkä ja halu olla tekemässä hyvää.

 

Heidi Oilimo                

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistunut ammatistaan ja osaamisestaan ylpeä geronomi. Aiemmalta koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja suurin osa hoitotyön kokemuksestani on vanhustyön toimintaympäristöistä. Taiteet, erityisesti sana ja sävel, ovat lähellä sydäntäni. Olen täydentänyt osaamistani Sibelius Akatemian toteuttamilla musiikkiterapian perusopinnoilla, jotka pääsivät hyötykäyttöön tämänhetkisessä työssäni Eläkeliiton musiikkisuunnittelijana. Vapaa-aikanani laulan Partita-kuorossa ja salsabändissä nimeltään La Máquina.

Eläkeliitossa kehitän osallistavaa musiikkitoimintaa ikäihmisille. Saan työssäni ideoida, kokeilla ja tuottaa uutta sekä nauttia musiikin hyvinvointivaikutuksista, kun näen kymmenien ikäihmisten aurinkoiset ilmeet koulutustemme yhteydessä. Sivutyönäni toimin tuntiopettajana geronomiopiskelijoille ja iloitsen mahdollisuudesta samalla verkostoitua tulevien kollegoiden kanssa. Suomen Geronomiliiton hallituksessa olen mukana toista kautta ja toimin Geronomi-lehden päätoimittajana.

Rakastan mummoja. Ja tietysti pappojakin. :-) Rakastan musiikkia, hyviä kirjoja, espanjalaista elokuvaa, luontoa ja eläimiä. Rakastan työtäni. Kaiken mahdollisen olemassa olevan ajan käytän näiden suurten rakkauksieni kanssa. Kaiken päälle pyöritän arkea ja nautin arjen estetiikasta. Koirat pitävät huolta ulkoiluttamisestani, ystävät täysjärkisyydestäni. Tämä kaikki ei olisi mahdollista ilman niitä kaikista rakkaimpia. Arvojärjestyksessä ylimpänä ovat lapset ja läheiset, joita ilman en olisi tyhjää paperia parempi. Heidän kanssaan toivon voivani elää omannäköistä vanhuutta, kaikille hyvässä yhteiskunnassa, itselleni uskollisena ja pilke silmäkulmassa elämäni loppuun asti.

 

Hanna Paunonen

Olen kahden rakkaan lapsen äiti, vaimo, tytär ja sisko. Olen koulutukseltani kuvataiteilija, lähihoitaja ja geronomi. Työskentelen tällä hetkellä sosiaaliohjaajana ja työtehtäviini kuuluu monenlaista tekemistä aina palveluohjauksesta, etsivän vanhustyön kautta ryhmien ohjaamiseen ja kehittämistyöhön. Heittäydyn elämään ja annan sen viedä. En aina tiedä minne se minua vie mutta luotan siihen, että elämä kantaa.

Sitten kun minä olen vanha, niin toivon, etten koskaan menetä kipinääni, sisimpäni sielua ja elämän iloa. Haluan, että ääneni kuultaisiin ja mielipiteitäni kunnioitettaisiin. Toivon, että rinnallani olisi rakkaita ihmisiä ja ystäviä, enkä kokisi yksinäisyyttä.

Elämässä on oltava tahtoa, sisua, iloa ja naurua. Toivon, että voin olla kuulemassa tarinaa ja luoda iloa sekä toivoa huomiseen.

Haluan olla rohkaisemassa kaikkia ikäihmisiä saamaan äänensä kuuluviin.

 

Kirsi Rantanen

Olen toukokuussa 13 vuotta täyttävän Sini tytön äiti. Sini rakastaa ratsastusta ja äiti laulamista. Perheeseemme kuuluu kaksi kissaa, miesystäväni ja hänen Chihuahua. Arkemme on rakkaudellinen, jossa avoimuus ja tunteiden osoittaminen ovat ykkösasioita. Elämän onnellisuus koostuu mielestäni rauhasta, rakkaudesta ja rakkaista ihmisistä. Minulle on luonto ollut aina voimavara. Nautin luonnon kauneudesta kaikkina vuodenaikoina ja pyrin luontoon aina, kun se on mahdollista.

Olen valmistunut geronomiksi vuonna 2016 Metropolia ammattikorkeakoulusta. Olen koulutukseltani myös yhteisöpedagogi. Vanhustyön äärellä olen työskennellyt 9 vuotta. Työskentelen Gerontologisessa sosiaalityössä, omaishoidon toimintakeskuksen toiminnanohjaajana. Arvostan työtäni ja olen onnellinen saadessani omalta osaltani olla tukemassa omaishoitoperheiden arkea.

Olen yksinäisyyttä lievittävässä ja syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa mukana Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri –ohjaajien kouluttajana ympäri Suomen maata. Se myös on todella hienoa työtä, josta olen nauttinut paljon.  On tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin eikä tuntea tarpeettomuuden tunnetta. Se ei ole ihmisarvoista!

Vanhustyö on sydämenasiani. Kukaan ei koskaan saisi lakata unelmoimasta ja haluaisin, että vanhuksille mahdollistetaan unelmien tai itselle tärkeiden asioiden toteutumista vielä silloin, kun se tuntuu jo hyvin kaukaiselta tai mahdottomalta.  Minulle ammatillisesti on tärkeää, että vanhukset saavat tuntea kuuluvansa muiden joukkoon, tulevat kuulluiksi, heistä välitetään ja he voivat toimia sillä toimintakyvyllä mikä heillä on. Pienet asiat ovat merkityksellisiä ja kullanarvoisia. Kun minä olen vanhus enkä enää pysty asumaan kotona haluan elää edellä kuvattua vanhuutta, jossa minua kuullaan ja arvostetaan.  Siihen asti haluan elää samanlaista, hiukan muuttunutta elämää, rakkaitteni ja läheisten ihmisten kanssa arjen iloista nauttien ja murheissa toinen toisiamme tukien. Toivon pysyväni aktiivisena pitkään ja saavani tehdä asioita, jotka voimauttavat.

Haluan geronomina olla mahdollistamassa vanhuksille arvokasta vanhuutta, jossa jokaisella vanhuksella ja hänen elämällään on merkitystä. 



Avainsanat:


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini