Ensimmäinen harjoittelu takana, kesä edessä - Tulevan geronomin pohdintoja

Lauantai 4.7.2015 klo 11.03 - Geronomi-opiskelija


Työntäyteinen kevät on vihdoin takana ja sen myötä ensimmäinen lukuvuoteni geronomin opintoja. Kevään aikana perehdyimme erityisesti ikäihmisen voimavarojen tukemiseen, vanhuspalvelujärjestelmään ja sitä säätelevien lakien koukeroihin, sekä työskentelimme useammassa eri hankkeessa. Erityisesti kolme asiaa jäi päällimmäiseksi mieleen: kummivanhustoimintaan osallistuminen, ryhmätyöskentely projekteissa ja tietenkin ensimmäinen harjoittelujakso.

Syyslukukauden loppupuolella alkaneen kummivanhustoiminnan tavoitteena oli, että jokainen opiskelija etsii oppilaitoksen avustuksella tai itsenäisesti vanhuksen, jota tapaa säännöllisesti muutaman kuukauden ajan. Kummivanhuksen elämässä mukana oleminen opettaa ymmärtämään niitä iloja, toiveita ja haasteita joita ikäihmiset jokapäiväisessä elämässään kohtaavat. Päämääränä oli siis oppia oman ammatillisen kasvun kannalta arvokkaita asioita kuuntelemalla, seurustelemalla tai vain olemalla läsnä ikäihmisen arjessa. Näillä tavoitteilla suuntasin itsekin kummivanhuksen etsintään. Voi sitä jännityksen määrää, kun ensimmäisen kerran olin matkalla tapaamaan rouvaa, joka oli ilmoittanut halukkuutensa ryhtyä minun kummivanhuksekseni!

Toimintaan osallistuminen oli parhaimmillaan erittäin antoisaa sekä opiskelijalle että vanhukselle. Usein ikäihmiset kokivat opiskelijoiden vierailut tärkeiksi ja olivat innolla mukana, mikä oli kuultavissa opiskelijatovereideni kertomuksista. Mutta toisenlaisiakin kokemuksia oli, sillä aina eivät vanhusten voimavarat lopulta riittäneetkään osallistumiseen, tai tuli muita vastoinkäymisiä, ja näissä tilanteissa opettajan ja opiskelijatovereiden tuki oli tärkeää. Kummivanhustyöskentely osoittautui hyvin intensiiviseksi ja lähelle vanhuksen henkilökohtaiseen elämään meneväksi
kokemukseksi. Kiinnyin omaan kummivanhukseeni aika tavalla, eikä hyvästien
sanominen tapaamisten päättyessä ollut ihan helppoa. Onneksi kummivanhustoimintaa
on mahdollista jatkaa myös koko opintojen ajan vapaasti valittavana oppiaineena.

Kurssien suhteen kevät meni pääasiassa ryhmätöitä tehden. Jos parityöskentelyssä on omat haasteensa, voi ryhmissä toimiminen joskus olla sitä astetta, paria haastavampaa. Ryhmätyöskentelyn hyödyistä ja ongelmista käytiin kevään aikana keskustelua. Ammattikorkeakouluissa ryhmätyöskentelyä käytetään paljon, mutta vaikka parhaimmillaan ryhmäläisten erilaiset vahvuudet täydentävät toisiaan ja ryhmän muilta jäseniltä on myös mahdollista oppia, saattavat erilaisten työskentelytapojen kohtaamiset myös aiheuttaa ylimääräisiä kitkoja. Ja mitä pidemmällä opinnot ovat, sitä tärkeämpää olisi saada tehdä työtä ryhmissä, joissa ihmiset ovat valmiita työskentelemään samanlaisilla tavoitteilla.

Loppukeväästä oli aika ensimmäisen varsinaisen työharjoittelun, joka tapahtui ikäihmisten päivätoiminnan parissa. Viiden viikon ajan jokainen meistä pääsi tutustumaan, osallistumaan ja ohjaamaan päivätoimintaa. Omassa harjoittelupaikassani ehdin tutustua muutaman viikon aikana kymmeniin uusiin ikäihmisiin omine elämäntarinoineen ja -tilanteineen. Harjoittelu antoi tärkeää kokemusta ja osaamista kohdata ikäihmiset yksilöinä, heidän ainutlaatuisuutensa huomioon ottaen. Oli rohkaisevaa huomata, kuinka luonnollista ikäihmisten kohtaaminen lopulta olikaan, ja sen myötä oma itsevarmuuteni karttui roimasti!

Harjoittelu toi myös esille sen, miten paljon harjoittelumenestys riippuu opiskelijan omista asenteista ja valmiuksista. Avoin mieli, rohkeus heittäytyä tilanteisiin ja etenkin joustavuus ovat ominaisuuksia, joista päivätoiminnan saralla on erityisen paljon hyötyä. Harjoittelu auttoi myös avaamaan silmiä sille todellisuudelle, jossa osa vanhuksista arkeaan elää. Moni asiakas kertoi päivätoimintaan osallistumisen olevan viikon kohokohta, ja useille se oli lähes ainoa sosiaalinen kontakti kotihoidon lisäksi. Opin, että päivätoiminnalla on usein iso merkitys kotona asuvien ja syrjäytymisvaarassa olevien ikäihmisten arjessa, ja näin miten sen parissa voidaan tehdä tärkeää ja samalla palkitsevaa työtä vanhusten hyväksi.

Onnistuneen harjoittelukokemuksen jälkeen tunnen itseni valmiiksi seuraaviin haasteisiin, ja esimerkiksi kummivanhusprojektiin osallistuminen tuntuisi nyt omien taitojen kartuttua huomattavasti helpommalta, kuin vielä puoli vuotta sitten. Harjoittelun aikana heräsi ajatus siitä, että esimerkiksi päivätoiminnan parista olisi löytynyt monen monta hyvää ehdokasta kummivanhustyöskentelyn kaltaiseen projektiin, sillä yksinäisyys on iso ongelma ikäihmisten keskuudessa. Päivätoiminnan asiakkaista moni olisi kaivannut elämäänsä enemmän sosiaalisia suhteita ja toimintaa, jota reipas geronomiopiskelija olisi voinut tarjota.

Kokonaisuudessaan viime vuosi on sisältänyt paljon mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia. Matkan varrella olen oppinut paljon siitä, mitä kaikkea meiltä tulevilta vanhustyön ammattilaisilta vaaditaan, ja miten pystyn omia taitojani opiskeluni aikana parhaalla tavalla kehittämään ja kartuttamaan. Työntäyteisen lukuvuoden jälkeen onkin hyvä päästä pitämään taukoa opinnoista, nauttimaan kesästä ja lataamaan akkuja ensi syksyä varten!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini