Työtä ihmisten ehdoilla

Maanantai 26.5.2014 - Iisa Turunen


Työelämän tutkija ja Tampereen yliopiston dosentti Anu Järvensivu pohtii kirjoituksessaan Tekeekö työsi hyvää vai pahaa muille ihmisille? (HS 18.5.2014) työelämän merkitystä ja sitä, miten ihmiset näkevät sekä kokevat työnsä. Järvensivu toteaa työn olevan ”ehkä ihmisen suurin vaikuttamismahdollisuus” ja työllään ihminen jättää jälkensä niin yhteiskuntaan kuin luontoon. Järvensivun mukaan työllä voi saada aikaan paljon arvokasta, mutta valitettavasti työ voi tehdä myös pahaa. Kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan, mitkä tekijät saivat minut suuntautumaan työelämässä vanhustyön kentälle ja millä tavalla teemme työssämme hyvää. Toisaalta, voimmeko tehdä työllämme myös pahaa? 

Usein ihmiset kertovat ajautuneensa sosiaali –ja terveysalalle, erityisesti kun kyse on vanhustyön kentästä. Ikään kuin työ olisi tullut tekijänsä luo ja ihminen vain yhtäkkiä huomannut työskentelevänsä ikääntyneiden parissa. Missä on motivaatio, missä on halu ja innostus suuntautua vanhustyöhön? Itse aloitin työni ikääntyneiden kanssa nuorena ”kesätyttönä” palvelutalossa ja sillä tiellä huomaan yhä olevani. En koe ajautuneeni alalle, vaan olen halunnut syventää osaamistani ja tietämystäni ikääntyneistä opiskelemalla geronomiksi. Ajoittain mietin, millaista olisi työskennellä kokonaan eri alalla. En kuitenkaan osaa kuvitella itseäni tekemässä muuta kuin vanhustyötä, tavalla tai toisella. Haaveilen jatko-opinnoista ja siitä, että voin tulevaisuudessa yhdistää eri alojen osaamista vanhustyöhön. Koen tekeväni työlläni hyvää, koska olen opiskellut itseni ammattiin, joka on eettisesti kestävä. 

Uskon, että elämme vanhustyön kentällä murroksen aikaa. Yhä useampi ihminen haluaa työskennellä ikääntyneiden kanssa ja ikääntyneiden hyväksi. Yhä useampi toivoo pääsevänsä pois oravanpyörästä ja tehdä työtä, jolla on todellista merkitystä. Olen tavannut paljon henkilöitä, jotka ovat aikuisiällä opiskelleet itselleen uuden ammatin sosiaali – ja terveysalalta. Upein esimerkki heistä on äitini. Äitini jätti rohkeasti taakseen toimistotyöt ja työskentelee nyt muistisairaiden kanssa. Huomaan hänessä suuren muutoksen: onnellisuuden, kun hän on työssä, josta voi olla ylpeä. Uskon myös, että nuoret löytävät vanhustyöstä itselleen tulevaisuudessa ammatin. Meidän on kuitenkin tehtävä myös töitä, jotta edistämme nuorten hakeutumista alalle ja markkinoida alamme kiinnostavuutta sekä monimuotoisuutta. Taas yksi syy miksi teemme työllämme hyvää.
Valitettavasti vanhustyöllä voi tehdä myös pahaa. Vanhustyössä kohtaamme ihmisiä, jotka taritsevat apua ja he voivat olla haavoittuvaisia. Meillä on työntekijöinä paljon valtaa, jota emme saa vähätellä. Vallan tunne voi saada ihmisesssä ihmeellisiä asioita aikaan ja valta voi sokaista helposti. Tärkeintä on muistaa, että emme ohita toisen ihmisen tahtoa tai oikeutta määrätä itsestään. Helposti voimme sortua ajattelemaan, että tiedämme asiakkaamme asiat paremmin kuin hän itse. Mielestäni meidän tulee olla varovaisia, ettei asiakkaan ääni huku tietoon, jota omaksumme päivittäin. Meillä tulee olla myös rohkeutta oppia aikaisemman sukupolven virheistä ja uskaltaa tehdä asioita eri tavalla kuin on totuttu, unohtamatta hiljaisen tiedon tärkeää merkitystä.

Meidän, vanhustyössä työskenetelevien, täytyy pitää suurta ääntä alastamme ja olla ylpeitä siitä, mitä teemme. Meidän täytyy jättää viimeinenkin vaatimattomuus olemuksestamme ja oppia pientä röyhkeyttä liikemaailmasta, kuitenkin tehden työtä ihmisten ehdoilla. Silloin lapsista kasvaa ihmisiä, joiden haaveammatti voi olla esimerkiksi työllään hyvää tekevä geronomi.
Iisa Turunen,
Suomen Geronomiliiton jäsen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini