Välittäminen vaatii uskallusta

Helsinki Mission video Älä jätä ihmistä yksin valloitti sosiaalisen median helmikuun aikana. Videolla muistisairasta naista esittävä näyttelijä kulkee kantakaupungin kaduilla yöpaidassa ja eksyneen näköisenä. Kukaan videolla ei pysähdy auttamaan palelevaa naista. Ystävieni tavoin jaoin videon seinälläni Facebookissa lisätäkseni tietoisuutta yksinäisyydestä ja välittämisen kulttuurista.

Videoiden ja kuvien jakaminen Facebookissa on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä voimme todella tehdä. Meidän on helppo muutamalla hiiren klikkauksella tehdä maailmasta parempi, mutta mitä voimme klikata todellisessa elämässä, jotta ihmisten yksinäisyys ja turvattomuuden tunne lievittyisivät? Elämässä, jonka näemme keittiön ikkunastamme, emmekä tietokoneen näytöltä.

Työssäni sosiaaliohjaajana olen huomannut aidon kohtaamisen ja kiireettömän läsnäolon eheyttävän vaikutuksen. Ihminen kaipaa tulla nähdyksi sekä kuulluksi ja oman tarinan kertominen antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Kohtaaminen ei tarvitse tuekseen teoriaa, vaan voimme omalla olemuksellamme ja asenteellamme viestittää, että jokainen kohtaamamme ihminen on arvokas. Yksikin positiivinen ja onnistunut kohtaaminen voi vaikuttaa ihmisen elämään pitkään tai jopa muuttaa elämän suunnan. Lisäksi karman laki pitää huolen, että tekemäsi hyvät asiat palautuvat sinulle ja voit huomata itse voivasi paremmin, kun teet toiselle ihmiselle hyvää.

Mielestäni suomalaisessa kulttuurissa näkyy vahvasti epävarmuus puuttua toisten ihmisten asioihin. Olemmeko yksilöityneet niin voimakkaasti, että olemme unohtaneet ihmisen tarvitsevan toisia ihmisiä ympärilleen? Ajattelemmekö, että jokainen hoitaa itse itsensä? Tämä kyseinen tapa ajatella on mennyt niin pitkälle, että eksynyt vanha nainen saa rauhassa vaeltaa pitkin Helsingin katuja pakkasessa. Mielestäni on parempi katsoa kuin katua, koska ihminen kyllä osaa sanoa, jos ei tarvitse apua itselleen. Välinpitämättömyydellä voi olla kohtalokkaat seuraukset.

Tarkoituksenani ei ole syyllistää, vaan kannustaa ihmisiä katsomaan ympärilleen ja tarkkailemaan tuttua ympäristöä eri näkökulmasta. Haluaisinkin asettaa teille haasteen. Seuraavan kerran, kun näette pienenkin mahdollisuuden auttaa toista ihmistä, tarttukaa mahdollisuuteen rohkeasti. Kun näette mahdollisuuden ilahduttaa toista ihmistä, ilahduttakaa häntä pyyteettömästi. Uskaltakaa puuttua ja puolustaa tuntemattomia ihmisiä, koska maailma kaipaa tekoja, jotka voivat tuntua pieniltä, mutta ovat mittaamattoman arvokkaita.

 

 

Iisa Turunen,

 

Suomen Geronomiliiton jäsen